Olet oikeassa keskuspankin itsenäisyyden suhteen, ettei sitä ole järkeä alistaa täysin demokraattiselle päätöksenteolle. Alleviivaamme ongelma kuitenkin on, ettei EKP:n johtokunnan tarvitse tällä hetkellä nauttia minkään demokraattisesti valitun päätöksentekoelimen luottamusta, joka polkee demokratiaa yleisesti Euroopassa, koska kaikkien euromaiden finanssipolitiikka on pitkässä juoksussa alisteista EKP:n johtokunnan päätöksille. Lisäksi EKP on johtanut tähänasti aktiivisesti kriisipolitiikkaa, joka on pankkien, ei kriisimaiden tai niiden kansalaisten etu. Ja kun katsoo vaikka edellisen huippukokouksen päätöslauselmaa niin EKP:n roolia ei olla muuttamassa vaan nämä ennaltaehkäisevät tehtävät ollaan sälyttämässä EVM:lle eli yksityiselle firmalle! EKP voisi toimia paljon edistyksellisemmin esimerkiksi mainitsemiasi joukkovelkakirjoja liikkeellelaskemalla (kuten mekin olemme moneen otteeseen vaatineet), eikä enää voida vedota edes Maastrichtin sopimuksen asettamiin rajoituksiin, koska EU:n omia lakeja rikotaan jatkuvasti nykyisessäkin kriisinhoidossa taloudellisiin välttämättömyyksiin vetoamalla. EKP osti toissa viikolla muistaakseni yli 20 miljardilla ja viime viikolla reilulla 10 miljardilla Espanjan ja Italian velkakirjoja.

Olen samaa mieltä, että nykyistä hallitumpi liittovaltiokehitys olisi järkevämpää kuin mukanaroikkuminen nykyisessä järjestelmässä, joka on varmaan kammottavimpia luomuksia koko kapitalismin historiassa. Toisekseen eroaminen eurosta olisi myös järkevämpää kuin nykyisessä kehityksessä mukana roikkuminen. En usko, että liittovaltiokehitys nykyisellään muuttaisi EU:ta yhtään sen sosiaalisemmaksi tai ekologisemmaksi – päinvastoin autoritaarisuus ja oikeistolainen talousdoktriini todennäköisesti tulevat ainoastaan vahvistumaan, varsinkin kun edelleenkin kaikki eu-johtajat pitävät bondeja kirosanana jostain tarkemmin perustelemattomasta syystä. Ylipäätään on vaikea nähdä, että demokratia toteutuisi Euroopassa, koska määräenemmistön turvin Saksa ja Ranska voivat päättää kaikesta tai torpata jokaisen esityksen, joka ei heitä miellytä. Niin kauan kuin eurokriisin ratkaisemisessa ei näytä tulevan komission, IMF:n ja EKP:n johdolla lasta eikä paskaa, ei mikään viittaa siihen, että näiden samojen kundien epädemokraattisesti johtama liittovaltiokehitys jotenkin poikkeaisi tästä nykyisestä linjasta. Siksi on vaadittava muutosta nykyisten kriisinhoitoelinten (EKP, EIP & EVM) keskiseen roolitukseen ja myöskin muutosta velkapolitiikkaan.

Olen tekstissä esittämienne kolmen ensimmäisen kohdan sekä viimeisen viidennen kohdan kanssa jokseenkin samaa mieltä – pankit saavat perusteettomia voittoja, kriisimaat ovat keinottelun kohteena, julkiset ja yksityiset ongelmamätäarvopaperit on alaskirjattava, pankkien ja sijoittajien kannettava vastuu veronmaksajien sijaan, markkinaheilahtelut on lopetettava, korkotasoa on madallettava, eurobondit on otettava viipymättä käyttöön ja yhtenäisemmän talousalueen etuja on hyödynnettävä hanakammin.

Neljännen kohdan kanssa olen sen sijaan eri mieltä. Viimeisimmän huippukokouksen päätöslauselman mukaan jäsenmaille laaditaan vuoden 2012 loppuun mennessä tiukemmat budjettikurit kuten myös kasvu- ja vakaussopimuksen päivitys saatetaan pikaisesti loppuun, joten vaatimanne kehitys on itse asiassa toteutumassa. En kuitenkaan ymmärrä, mitä komission oikeus näpelöidä kriisimaiden finanssipolitiikkaa hyödyttää? Tähänastinen kriisinhoito osoittaa, että komissio ja ekp ja imf haluavat tehdä Euroopasta banaanivaltion. Tiukemman budjettikurin sijaan olisin huolestunut investoinneista, joiden puute saattaa syökseä Euroopan jenkkien mukana W-lamaan.

Nähdäkseni jätätte finanssikriisin ja velkakriisin ansiokkaassa analyysissä huomiotta investointikriisin. Säästöohjelmien, leikkausten ja jatkuvien apupakettien seurauksena on koko ajan vähemmän löysää rahaa investointeihin. Ilman investointeja työllisyyteen ja tätä kautta huolehtimista kokonaiskysynnästä velka- ja pankkikriisin hoitamisessa ei ole mitään mieltä. Jotta vakaussopimusta ei rikottaisi heti kriisin jälkeen (jos siitä ylipäätään jotenkin päästään ensin pois) edellyttää, että alijäämää ja velkaantumista on pudotettava samaan aikaan (nyt ne kasvavat kilpaa), on suoritettava velkojen uudelleenjärjestely koko euroalueella ja pankit on puhdistettava ongelmajätteestä, mutta näiden kanssa rinnan on pyrittävä luomaan työllisyyttä, satsaamaan pk-yrityksiin ja kasvattamaan kokonaiskysyntää. Vasta tällöin voidaan varmistua, että liittovaltiokehitystä ajetaan talouspoliittisesti Euroopassa edes demarimielessä järkevällä perusvireellä.

Olen pyrkinyt hahmottamaan tämän Yanis Varoufakiksen ja Stuart Hollandin esittämän mallin esimerkiksi uudessasuomessa: http://anttironkainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/80266-eurokriisin-pyrotekniikka

EKP:n tulee ottaa alijäämävaltioiden pankkivelat hoitaakseen ja lainata ongelmamaille halpaa rahaa investointeja ja kulutusta varten. Euroopan vakausmekanismia on muutettava niin, että se keskityy ainoastaan pankkisektorin pääomittamiseen. Stressitestit on otettava vakavasti ja pankkien taseet puhdistettava ongelmajätteestä. Jos verorahoja käytetään pankkien pelastamiseen, on veronmaksajien luonnollisesti saatava omistusosuus pankeista.

Pankkeja vastaan on kamppailtava kuten mitä tahansa ylikansallisia suuryrityksiä. Pankkiirien, sijoittajien ja keinottelijoiden on kannettava henkilökohtainen vastuu ottamistaan riskeistä, ja riskinottoon kannustava palkitsemisjärjestelmä on purettava. Pankkeja on pilkottava, avoimuutta lisättävä ja arvopaperistaminen kiellettävä. On vaadittava, ettei pelastuspaketteja jaeta ilmaiseksi, vaan aina vain omistusosuuksia vastaan.”

Muuten tämä tekstin pihvi kuulostaa ihan järkevältä, mutta EKP:n demokraattisen kontrollin vaatiminen vaikuttaa aika karmivalta ajatukselta. Keskuspankkien autonomian fiksuus perustuu siihen, että vaalit eivät ole tulossa jolloin esimerkiksi korkopolitiikkaa voi tehdä johdonmukaisemmin. Keskuspankkien politiikkaa saa arvostella toki muuten, eikä EKP:kään missään tyhjiössä elä.

Kannattaisikin miettiä, olisiko parempi tie federalismissa ja esimerkiksi Euroopan yhteisissä joukkovelkakirjalainoissa. Tällöinkin taattaisiin porukalla kriisimaiden kulutusta, mutta valta olisi enemmän parlamentissa ministerineuvoston sijaan. Tästä olemme kirjoittaneet Allan Seurin kanssa mm. Vihreässä Langassa: http://jaakkostenhall.blogspot.com/2011/04/allaoleva-minun-ja-allan-seurin.html