Karjalan muistot

Kaupunkilaisnuorten innostus perinteiseen suomalaiseen musiikkiin, tangoon ja humppaan on levinnyt myös reggaepiireihin. Liljan Loisto, eli Puppa J ja Yona vahvistettuna Punky Reggae Bandillä, julkaisi syyskuussa Takaisin Karjalan maille -levyn, joka sisältää kaikille tuttuja Karjala-aiheisia iskelmiä reggaesovituksilla. Liljan Loistossa ei ole kyse vain muodikkaasta ilmiöstä. Reggaemusiikkiin on aina liittynyt roots-meininki ja Karjala-aiheisista kappaleista irtoaa monia näkökulmia esimerkiksi ajankohtaiseen maahanmuuttokeskusteluun. Taustalla soittavan Punky Reggae Bandin sovitukset tuntuvat ensikuuntelemalta luonnollisilta, jopa siinä määrin, että muutaman kuuntelukerran jälkeen biisien alkuperäisversioita ei osaa enää kuvitella. Huilut ja mandoliini tuovat Liljan Loiston soundiin myös kansanmusiikillisia sävyjä.

Levy sisältää traditionaalisia Karjala ja Karjalan evakot -aiheisia kappaleita kuten Laps olen Karjalan, Heili Karjalasta ja Evakon Laulu. ”Juurireggaen tummanpuhuva ja lämpimästi läikähtelevä saundi avaa kontekstin ottaa pappojen ja mummujen ikiaikaiset narinat uudenlaiseen käsittelyyn. Eikä tässä ihan himmailemassakaan olla, sillä myös humppa saadaan keinahtamaan, kun Viho Vartiaisen ja Reijo Viidan kuohkeat humpat saavat riehakkaat mustalaisrocksteadysovitukset ylleen!” kuvailee bändi itse verkkosivuillaan. Levyn kansiteksteissä mainitaan Punky Reggae Bandin tehneen aidosti monikulttuurista työtä tuoden mm. afrikkalaisia artisteja suomalaisen yleisön tietoisuuteen kadunvaltauksiin, punk-klubeille ja kesäfestareille.

Liljan Loiston esittämien kappaleiden evakkoja koskevat sanoitukset muistuttavat kiristyneessä maahanmuuttokeskustelun ilmapiirissä, että sen lisäksi että Suomesta on lähdetty siirtolaisiksi muualle, Suomen sisällä on ollut toisen maailmansodan aikoihin satoja tuhansia siirtolaisia, joita majoitettiin nurkkiin, piharakennuksiin ja saunoihin, ja joita kohdeltiin välillä huonostikin. Karjalan evakot olivat tuon ajan pakolaisia, aikansa vastineita sellaisille maahanmuuttajille, jotka nykyään vastaavat enenevässä määrin matalapalkkaisten duunien tekemisestä. Tätä kirjoittaessa näin iltakävelyllä maahanmuuttajan siivoavan Käpylässä Karjala-talon lattioita.

Karjala-muisteluista tulee mieleen myös toiset Karjalan suomalaiset, joista ei ole paljoa puhuttu. Suomesta pakeni sisällissodan jälkeen itärajan taakse tuhansia suomalaisia punaisia, joista monet asettuivat Neuvosto-Karjalaan, ja tokihan rajan takana oli paljon suomalaisia ja suomea puhuvia jo valmiiksi. 1920-luvulla itä-Karjalassa puhuttiin laajalti suomea, Uhtuassa suomen kieli oli jopa hallitsevana ja Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan johtajana toimi suomalainen Edward Gylling. Myös Yhdysvalloista ja Kanadasta saapui suomalaisia rakentamaan sosialismia Karjalaan, Kanadan suomalaiset perustivat mm. Säteen kommuunin, jossa asunnot, karja, työkalut ja ruoka olivat yhteisomistusta ja kommuunin jäsenet saivat kuukaudessa 10 ruplaa henkilökohtaisia pikkutarpeita varten. Siirryttäessä 1930-luvulle Gyllingiä ja muita suomalaisia syytettiin Stalinin vainoissa suomalaisten suosimisesta, suomen kieli kiellettiin, tuhansia ihmisiä pidätettiin ja muutama sata suomalaista kommunistia tapettiin. Näitä karjalaisia ei ole lauluissa juuri muistettu, eikä asiasta edes puhuttu. Tällaisista perhepiirissä tapahtuneista kauheuksista vaiettiin kuin insestistä konsanaan, ja vuosikymmeniä myöhemminkin asiasta oltiin hiljaa peläten mm. kommunismin yleistä mustamaalausta asian johdosta. Suomalaiset kommunistit eivät pystyneet tekemään täysin tiliä Stalinin vainoissa kuolleiden kohtalosta, vaikka esim. Gylling oli rehabilitoitu Neuvostoliitossa jo 50-luvulla.

Jiri Sironen