Lyhyesti sanoen kaikki riippuu siitä – kuten jo Miika Salon kanssa huomautimme sosialismi-sarjamme edellisessä osassa – mitä ”markkinoilla” lopulta tarkoitetaan. En pidä ”markkinat” -sanaa huonona sinänsä, aivan samoin kuin minusta voitaisiin ihan hyvin käyttää ”kauppa” sanaa paikasta, jossa jotain tuotetta jaetaan ilmaiseksi. Kysymys on sisällöstä. Yllä esittämäsi muotoilun perusteella (”markkinoiden efektiivisesti tehokkaampi käyttö sosialismissa kuin kapitalismissa” ym) meillä vaikuttaisi olevan jossain määri eri käsitys siitä, mitä tavoittelemisen arvoiset ”markkinat” ovat, mutta en ole varma. Jos jaksat, niin mainitsemani tulevan kirjoituksen kannalta olisi hyödyllistä, jos voisit tarkentaa markkinamalliasi; voisimme kommentoida sitä paremmin. Esim. löytyykö jotain kirjaa tai kirjoitusta, joka vastaisi näkemyksiäsi jossain määrin..?

Omalta osaltani aion käyttää sos.netin kirjoituksessa ainakin seuraavia lähteitä, joista osa voi kiinnostaa muitakin omien näkemystensä kehittämisessä näissä kysymyksissä:
– David Schweickart: After Capitalism (markkinasosialismia)
– Alec Nove: The Economics of Feasible Socialism (mark.sos)
– Michael Albert & Robin Hahnel: Parecon (komiteavetoinen suunnitelmatalous)
– Paul Cockshott & Allin Cottrell: Towards a New Socialism (tietokonevetoinen suunnitelmatalous)
– Ernest Mandel: Marxist Economic Theory (siltä osin kuin siinä hahmotellaan sosialistista talousjärjestelmää)
– Neuvostoliittolainen Kansantaloustieteen oppikirja vuodelta 1954 (siltä kuin kuin se käsittelee sosialismia)
– Moshe Lewin: Political Undercurrents in Soviet Economic Debates (neukkunäkemyksiä Buharinista 1960-luvulle)
Charles Bettelheim: Transition to Socialist Economy (hyvin teoreettinen ja ”akateeminen” esitys suunnitelmatalouden edellytyksistä)
Charles Bettelheim: Economic Calculation and Forms of Property (samaa kuin edellinen, aika paksua tavaraa)
Nevalainen-Peltonen: Marxilainen kansantaloustiede (sisältää 60-70 -luvun ”uusia näkemyksiä” mukailevan kuvauksen sosialismista)

Sitten taisi olla joku John Roemerin markkinasosialismikirja jota en juuri nyt muista.. voisi koettaa myös ainakin selailla David Kortenin ’Elämä kapitalismin jälkeen’ ja Douthwaiten ’Nykyaikainen paikallistalous’, vaikka en tiä onkohan niillä enää mitään tekemistä sosialismin kanssa.. ennakkoluuloinen vaikutelmani on, että niissä tavoitellaan enempi jotain ”pieni on kaunista” -tyylistä pikkuporvarillista idylliä, joista ”suuryhtiöiden” luomat ongelmat on poistettu.. voin tietty olla väärässä.

Kyseessä ei ole niinkään historiallinen analyysi Neuvostoliiton romahtamisen faktisista syistä vaan niistä lähtökohtaisesti teoreettisesti virheellisestä lähtöoletuksista, joiden varaan koko sosialismi järjestettiin. Tekstin tarkoitus on siis keskustella enemminkin sosialismin järjestämisestä käytännössä kun Neuvostoliiton romahtamisen historiasta. Pahoittelen noloja asiavirheitä ja hatustavetoja, mutta kumoavatko ne väitteeni, joiden ydin tiivistyy seuraaviin kohtiin:

”Liian usein sosialismin historiassa sosialismi on ollut vain kapitalismin nurinpäin käännetty kummajainen, joka on ainoastaan toistanut kapitalismin sisäiset ristiriitaisuudet toteuttamalla niiden negaatioita.”

”Jos marxismin kannalta Neuvostoliitosta on jotain opittavaa, se on kiistämättä siinä, ettei pelkät tuotantovälineiden nimelliset omistusoikeudet muuttamalla taata vielä minkäänlaista kapitalistisesta riistosta vapaata systeemiä, mikäli tuotantovälineiden käyttötavassa toteutetaan samanlaista vallankäyttöä kuin aina ennenkin.”

”Lisäksi on syytä muistaa, että Neuvostoliitossakin viisivuotissuunnitelmien johdosta järjestelmä ei vastannut millään tavalla ihmisten tarpeisiin tai haluihin, mikä oli Marxin kapitalismikritiikin ja erityisesti vieraantumiskritiikin keskeisimpiä kulmakiviä.”

”Vaikka destalinisaation alku oli lupaava, nationalismi alkoi hajottaa Neuvostoliittoa sisäisesti, mitä paikkaamaan tullut uudenlainen byrokratia alkoi hyvin nopeasti syödä talouskasvun hedelmiä.”

Pointtina on, ettei sosialismi tarkoita markkinoiden kieltämistä tai vangitsemista vaan niiden efektiivisesti tehokkaampaa käyttöä kuin kapitalismista. Mielestäni sosialismin oikeutus ei ole siinä, että se on vain kapeassa mielessä moraalisesti parempaa tai vähemmän riistovapaampaa kuin kapitalismi vaan että se yhteiskuntamuotona on totaalisesti parempi kuin kapitalismi, mitä tulee yhteiskunnallisen varallisuuden tuotantoon, realisoitumiseen ja varallisuuden jakamiseen. Jatkan mielelläni keskustelua näistä teemoista.

Kirjoitus tosiaan kärsii aika huolettomasta otteesta ja lähdeviitteiden puutteesta.. sääli. Epäselväksi jäi ainakin meikäläiselle myös jutun johtopäätökset nykyhetken kannalta (jos niitä oli).

Oikeasti Malenkov oli todellinen uudistaja, Hrustsovin aika edusti jo korjausliikettä jonka aikana repressiivinen koneisto alkoi rakentaa itseään uudestaan. Tästä voi lukea esim. vankileirien saaristosta. Levottomuudet alkoivat myös heti Stalinin kuoltua eivätkä Hrustsevin valtaannousun jälkeen, ja destalinisaation vastaiset mielenosoitukset jäivät kyllä täysin sosiaalisten protestien (joista mm. täällä: http://fifi.voima.fi/blogikirjoitus/2010/maaliskuu/komissaaria-turpaan-miliisi-hirteen)ja muutamien kansallisten konfliktien (mm. Groznyissä) varjoon. Itse asiassa Hrutstsovin aika oli talouskriisin eikä talouskasvun aikaa, tosin talouskysymykset eivät yleensä olleet mellakoiden pääsyy. Väite, että Hrutsev olisi vapauttanut kilpailun ja prosessi olisi aloittanut Neuvostoliiton hajoamisen on vahvaa liioittelua – levottomuuden loppuivat 60-70 luvun taitteeseen mennessä, ja niitä seurasi pitkä vakauden aika.