Olet aivan oikeassa. Lainaamasi kohta ei ollut tarkoitettu Uusiksen kritiikiksi, vaan päinvastoin tuomaan esiin, että hänen avauksensa on aivan oikeansuuntainen (valta pois yksityisiltä pankkiireilta) ja että poliittinen eliitti ei tähän ole millään hinnalla suostumassa.

Yksityinen ja julkinen velkaantuminen sen sijaan on Suomessa vielä (huom. vielä!) maksettavuuden rajoissa. En pidä rommarien esittämästä pelonlietsonnasta (jota Katainenkin harjoittaa, vaikkei olekaan rommari, puhuessaan ”totaalikatastrofista”), koska ainoa asia jota on syytä pelätä ja estää on julkisen sektorin leikkaukset (tyyliin Britannia tai Irlanti) ei pankkijärjestelmän romahdus (joka olisi ainoastaan hyvä asia).

”Nyt Uusis onkin kannattamassa valtioiden suoraa keskuspankkirahoitusta ohi yksityispankkien (täyttä sosialismia siis). Velka on tietysti nykyisen rahatalouden ytimessä, mutta julkinen velka on sentään turvallisempi vaihtoehto kuin yksityinen, joka siirtää taloudellisen vallan pankkiireille ja miljardööreille. Julkinen velka pitää talouden demokraattisessa kontrollissa varsinkin, jos se voidaan rahoittaa suoraan keskuspankista – siis vastoin EKP:n nykyisiä periaatteita.”

Eikö Uusiksen talousajattelun yksi kulmakivi juuri ole, että uudistetussa systeemissä ei ole kuin julkista velkaa, koska rahanluonti ja velananto ovat kokonaan siirretty yksityisiltä pankeilta valtiolle? Uusis olisi siis ottamassa vallan pois pankkiireilta ja miljardööreiltä, eikä suinkaan lisäämässä heidän valtaansa.

On selvää, että Uusis ei ole (ainakaan vielä) esittänyt, miten kaikki taloudellisen reformin ongelmat ratkaistaan. Uusis on kuitenkin tällä hetkellä koko eduskunnassa ainoa, joka on tuonut talouspoliittiseen keskusteluun jotain uutta, joten näen hänen kannanottonsa todellisena piristysruiskeena. Hän itsekin on todennut ensisijaisesti halunneensa avata keskustelua aiheesta, josta kukaan ei halua puhua. Siten tuntuu kohtuuttomalta tässä vaiheessa vaatia, että Uusiksella olisi vastaus kaikkiin yksityiskohtiin. (Voi toki olla, mutta hän ei ainakaan vielä ole tuonut niitä esille.)

Mitä tulee Uusiksen rommariuteen, niin hän on ottanut esiin ”kylmiä” lukuja, joita eivät ”talousviisaat” ole suostuneet kommentoimaan. Uusiksen analyysi perustuu matematiikkaan eikä talouspoliittiseen filosofointiin. Aika näyttää, miten tuo matematiikka toimii.

Tarjolla on myös profeetallinen rommausennustus:

”Meille luvattiin taannoin, ettei euroalue tuo korkeita korkoja. On jo nähty Kreikassa ja Irlannissa, että tuo ei pidä paikkaansa. Suomi menee samaa tietä ennen kuin kaksi vuotta on kulunut.”

Ensinnäkin on sanottava, että Lehden populistinen vittuilu Uusikselle oli sisällöllisesti ala-arvoinen. Mutta arvostamani Lehti onkin huumorilehti, joten ala-arvoisuus sille sallittakoon. Tässä kohden Lehden populismi osuu uuspopulistin omaan nilkkaan.

Toiseksi on mielenkiintoista verrata Uusiksen linjaa PerusSuomalaisen päätoimittajan Harri Lindellin näkemyksiin. Lindellin populismi vastaa Lehden vanhapopulistista linjaa, kun taas Uusis edustaa aidosti uudenlaista ajattelua. Tässä tulee esiin eräs Antin kanssa korostamamme talouspopulismin piirre: tärkeintä on tyytymättömyys nykylinjaan, ei se miten nykytilasta päästäisiin pois. Lindellille vihjauskin valtioiden budjettivajeiden keskuspankkirahoituksesta on tie Zimbabween, kun taas Uusis edustaa päinvastaista (ja aivan oikeaa) linjaa, jonka mukaan nykyisessä velkadeflaatio-tilanteessa tällainen inflaatiokierteen vaara on täysin olematon. Molemmat tyytymättömiä, mutta päinvastaisilla ja yhteensovittamattomilla perusteilla. No eihän persuilla ole mitään valtaa, joten riidelköön vain linjauksistaan!

Talouspopulismin pyhä kolmiyhteys voidaankin kiteyttää seuraavasti: 1) verotus on liian korkea (ainakin minun kohdallani), 2) yhteiskunnan palvelut ovat liian vähäisiä (ainakin minun kohdallani) ja 3) valtio ottaa liikaa velkaa. Talouspoliittinen suositus seuraa: lasketaan veroja, lisätään julkisia palveluita ja valtion velat maksetaan kaikki pois. En edes viitsi mainita tähän reseptiin sisältyviä ristiriitoja. Joka tapauksessa on selvää, että näitä kolmea säveltä laulamalla syntyy mukava talouspopulistinen tyytymättömien ”kriitikoiden” kuoro.

Uusipaavalniemen ehdotus, että euro-valtioiden velkakriisi voidaan vähimmillä vaurioilla hoitaa suoraan EKP:n tasetta nostamalla eli ”tiputtamalla rahaa helikopterista”, kuten sanonta kuuluu, on minusta tässä tilanteessa oikea vaihtoehto. Rahat pitää tiputtaa suoraan valtion kassaan, kuten Uusiskin haluaa. Uusis on myös ilman muuta oikeassa, että vaaraa inflaatiokierteestä ei ole tällä hetkellä. Uusis on myös oikeassa, että tällä politiikalla olisi tulojen- ja varallisuudenjakoa tasoittavat vaikutukset: velkojat maksaisivat velallisten sijaan, vauraat maksaisivat köyhien sijaan. Tässä suhteessa Lehden talouspoliittinen asiantuntija Esa (8v.) on mielestäni täysin väärillä jäljillä, mutta hänellä on sentään vielä aikaa opetella asioita.

Uusiksen analyysissä on kuitenkin paljon ongelmia. Otan esiin kolme mielestäni keskeisintä. (1) Uusiksen analyysissä on paljon helppoheikkimäisiä piirteitä. (2) Uusis näyttää omaksuneen ”velkafetissistisen” asenteen, jossa yksityinen ja julkinen velka näyttäytyvät taloudellisten ongelmien syynä, vaikka todellisuudessa yksityinen velkaongelma on pikemminkin reaalitalouden heikkouden seurausta ja julkinen velkaongelma tämän yksityisen velkaongelman todellisuuden paljastumisen seurausta; syy ja seuraus, muna ja kana, kaikki yhtä velkamunakasta. (3) Kolmas ongelma Uusiksen ajatuksissa on niiden häpeilemätön ”rommarius”, jossa kaikki on romahduksen partaalla. Mutta ei kapitalismi ole romahtamassa, vaan valtiot ovat järjestämässä megaluokan tukiaisia pankeille, jotta sijoittajien ja miljonäärien sosiaaliturva ei kohtaa leikkausvaatimuksia, joita kaikkialle muualla kohdistetaan. Lyhyesti: euro ei rommaa tai jos rommaa, niin rommaa, koska talouspolitiikka epäonnistuu. Demokratia on romahtamassa, koska kaikki tämä kusetus menee läpi. Nykyisessä poliittisessa konjunktuurissa taloudesta on tullut politiikkaa ja siksi talouspoliittinen peli käy likaisemmaksi ja ideologinen kusetus ja peittely entistä ilkeämmäksi. Kaikki hämärtyy, järki häviää, se kellä on rahaa keksii mitä tahansa vedätyksiä estääkseensä rahojensa häviämisen. Peli muuttuu todella rumaksi.

Mutta käydään kiinni näihin Uusiksen analyysin epäkohtiin. Ensinnäkin Uusiksen mukaan ratkaisu valtioiden velkakriisiin euro-alueella on ”naurettavan helppo” tai ”täysin yksinkertainen”. (Talousdemokraattien haastattelusta poimittuja sanavalintoja.) Tämä on kuitenkin kaikkea muuta kuin totta. Rahapolitiikka ei ole kapitalismissa mikään ongelmaton taikakalu, jolla kaikki ristiriidat saadaan ratkaistua. Tässä muutamia kysymyksiä: miten EKP:n taseesta irroitetut eurot jaetaan eri maiden kesken? Väestömäärän mukaan mukaan? Mutta silloin köyhät maat hyötyisivät rikkaampien kustannuksella. BKT:n mukaan? Mutta silloin rikkaat maat hyötyisivät köyhempien kustannuksella. Valtion budjettialijäämän mukaan? Mutta silloin alijäämäiset maat, joiden verotus on liian alhaista hyötyisivät ”vastuullisempien” maiden kustannuksella. Valtion verotulojen mukaan? Tämä näyttäisi keskuspankkirahan jakamisen kaikkein perustelluimmalta ja oikeudenmukaismmalta puhtaan ”objektiiviselta” jakoperusteelta. Jokatapauksessa tästä jakopelistä saadaan varsinainen soppa aikaan, mikäli sill äei ole riittävää polittista legitimiteettiä.

Nämä poliittiset jakokysymykset unohtaen, vaarana on lisäksi kansainvälisen valuuttajärjestelmän tulevaisuus. Yhdysvallat on omaksunut täysin vastuuttoman asenteen, koska se katsoo voivansa tehdä mitä vain (vrt. FEDin rahapolitiikka). Jos EU omaksuu saman asenteen, kuinka kauan globaalin valuuttajärjestelmän hauraat suhteet kestävät? Seuraako valuuttasota? Kiinaa, Intiaa, Brasiliaa, Venäjää, jne. vituttaa nykytilanne. Uusipaavalniemeltä ei edes voi teoriassa olettaa tällaisia ehdottoman välttämättömiä imperialismiteoreettisia kysymyksiä.

Toiseksi, Uusis on aikaisemmin omaksunut tiukan menokuurin kannattajan asenteen, näin luotettava asiantuntija minulle kertoi (en aikaisemmin jaksanut seurata Kepun takapenkkiläisen kansanedustajan ajatuksia). Mutta tiukka menokuuri romahduttaisi kokonaiskysynnän ja kannattavatkin yritykset menisivät konkurssiin ja kapitalismin koko dynamiikka saattaisi oikeasti romahtaa. Tällaistako rommausta Uusis ajaa takaa? Hänen suosimallaan talouspolitiikalla tuotettua! Fasismi olisi tällaisen politiikan todennäköisin seuraus. Nyt Uusis onkin kannattamassa valtioiden suoraa keskuspankkirahoitusta ohi yksityispankkien (täyttä sosialismia siis). Velka on tietysti nykyisen rahatalouden ytimessä, mutta julkinen velka on sentään turvallisempi vaihtoehto kuin yksityinen, joka siirtää taloudellisen vallan pankkiireille ja miljardööreille. Julkinen velka pitää talouden demokraattisessa kontrollissa varsinkin, jos se voidaan rahoittaa suoraan keskuspankista – siis vastoin EKP:n nykyisiä periaatteita.

Kolmanneksi on otettava esiin Uusiksen rommari-meininki. Tämä herättää kysymyksen, mistä ihmeestä hänen taloudellinen viisautensa on kotoisin. Mitään viitteitä vakavampiin analyyseihin ei näy hänen kotisivuillaan vain muutama sinänsä mielenkiintoinen graafi. Kyllä noita graafeja on tuotettu maailmaan.

Uusis vastustaa yksityisen pankkitoiminnan oikeutta luoda pankkirahaa (periaate, jonka jokainen porvari hyväksyy) mutta silti hän ei voinut harkita muuta kuin loikkausta porvaripuolueisiin (KD ja Persut). Uusiksen aikaisemmat puheet kertovat suoraa kieltä siitä, että hän on julman talouskurin kannattaja, joka haluaa siirtää talouskriisin kustannukset työläisten niskaan (riippumatta siitä missä maassa he asuvat). Puhe keskuspankkirahoituksesta on lähinnä helppo keino tuoda esiin se, että olemassa olisi joku toinen vaihtoehto, mutta koska on selvää, että sitä ei olla valmiita seuraamaan niissä piireissä Euroopassa, joissa valta oikeasti on, voidaan todelliseksi poliittiseksi linjaksi ottaa tiukka talousleikkausten linja.

Paras on toisaalta kuitenkin ottaa ”sosiaalisempi linja” aikaisemman työläisen tappolinjan sijaan, jotta vaikka pääsisi uudestaan eduskuntaan sen rasistisen ehdokkaan lailla, jonka valintaa ollaan ensisijassa turvaamassa.

Yhteen lauseeseen tiivistäen: Parempi kommari kuin rommari!

http://lehti.samizdat.info/2010/11/uusipaavalniemi-ratkaisee-velkaongelmat-tehdaan-lisaa-rahaa/

Tämä veto osoitti jälleen, että Uusis on pelimies. Veto oli ensinnäkin järkevä, koska tässä tilanteessa on fiksua jättää uppoava laiva (edellisellä kerralla Uusis tuli valituksi kansanedustajaksi viimeisenä keskustan listalta) ja siirtyä persujen riveihin, jotka ovat nosteessa erityisesti Uudellamaalla. Toisekseen loikka nostaa perussuomalaisten talouspoliittista osaamista ja uskottavuutta vähintään sen 100%, onhan Uusis eduskunnan tämänhetken istuvista kansanedustajista esittänyt kovinta (ja kansantajuista) systeemitason kritiikkiä globaalia kapitalismia ja sen selkärankana olevaa pankkijärjestelmää kohtaan. Tämänkaltainen selkeä ja syyttävä kritiikki todennäköisesti uppoaa myös persuja symppaavaan massaan. Kolmanneksi mikäli persut ovat pääsemässä hallitukseen, Paavalniemelle avautunee pomminvarma ministerinpaikka ja helpohko tie valtaan.

On sitten tietenkin kokonaan toinen homma, miten Uusis istuu perussuomalaisiin talouspoliittisten näkemystensä kanssa käytännössä. Mikäli Uusis tyytyy vain kritisoimaan systeemiä, ongelmia ei pitäisi tulla. Mikäli Uusis tulee taas ehdottomaan rankempia eliksiirejä talouskriisin ratkaisemiseksi, voinee se helposti saada persulauman riitelemään, koska tähänasti heidän suosionsa on perustunut siihen, ettei sisäisiin periaateongelmiin johtavista linjauksista olla puhuttu mitään. En ole myöskään tavoittanut, mikä Uusiksen ratkaisu sitten ongelmiin olisi, joten jäämme mielenkiinnolla odottamaan Uusiksen omaa tiedotustilaisuutta loikasta sekä sitä, minkälaiseksi kuvio persuissa kehittyy.

Suomessa yleistyi edellisen laman aikana tarkastelukulma, jossa julkisen velan määrää pidettiin velkakeskustelun keskiössä. Viinasen sakset ovat meistä monelle tutut. Uusipaavalniemi tuo esiin uudella tavalla yksityiseen velkaan liittyvät ongelmat. Tässä kohden hän tuo esiin tärkeitä asioita.

Minusta on hyvä, että Uusis on toiminut ”whistle blowerina” suomalaiselle kotitalouksien velkapelleilylle. Maailmalla on paljon hyviä analyysejä tällaisen velkaantumisen katalista seurauksista. Suosittelen esimerkiksi Michale Hudsonin (http://michael-hudson.com/) tai Steve Keenin (http://www.debtdeflation.com/blogs/) blogeja. Uusipaavalniemi ei yllä lähellekään samaa tasoa, mutta totta on, että hän ymmärtää ongelman luonteen (ts. yksityiset pankit vastaavat rahan luomisesta, vaikka rahoituksen pitäisi olla julkinen palvelu, kuten tekstissämme argumentoimme).

Uusis on ns. rommari eli hän olettaa velkatalouden tulevan tiensä päähän ja romahtavan. Itse en usko Suomen olevan näin synkässä tilassa. Suomen tilanteessa ei esimerkiksi olla lähelläkään Irlannin mielipuolista asuntokuplaa, joten romahduksen sijasta näemme luultavasti hivuttavan kurjistumisen. Vertailun vuoksi: Vuosien 1985–2006 välissä asuntojen hinnat nousivat Suomessa 50 prosenttia, Englannissa 140 prosenttia ja Irlannissa 250 prosenttia. Nyt kiinteistöjen arvo on laskenut alle puoleen Irlannissa. Suomessa ei kuitenkaan olla samalla tavalla rommaamassa, mutta tiedä mitä tapahtuu, jos pankkien annetaan myydä velkaa entiseen malliin ja luoda illuusiota “varallisuudesta”.

Suomen ongelmat johtuvat siitä, että täällä ollaan täysin riippuvaisia täysin epävarman maailmantalouden kommervenkeistä. Tunnen Uusiksen faktat, mutta en tiedä, miten hän haluaisi asiasta irti. Itse kannatan ongelmien korjaamiseksi rahoituksen sosialisoimista ja EKP:n prioriteettien täydellistä uudelleenarviointia. Se mitä Uusis kannataa on minulle epäselvää.

Joka tapauksessa on selvää että Uusiksen loikka nostaa persuejn taloudellista osaamista palttiarallaa 100%.

http://www.youtube.com/watch?v=hzbGUxz2reo