”Vihreä kortti”

Vihreä puolue herättää mielikuvia edistyksestä ja vastuullisuudesta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana siitä on kehittynyt aikuisen mitat täyttävä, uskottava ja menestyvä puolue.

Syynä vihreiden kannatuksen tasaiselle kasvulle on ollut puolueen aloitekyky eurooppalaisen yhteiskuntakehityksen suhteen. Työvoimavaltaisista ja paljon siirtotyövoimaakin tarvinneista tehdastöistä ollaan siirrytty kohti jälkiteollista tietoyhteiskuntaa, jossa korkeasti koulutettu ja monikulttuurinen työvoima on noussut avainasemaan.

Juuri kaupunkien tietotyöläiset, kuten tutkijat sekä media- ja palvelusektorin työntekijät, ovat vihreän puolueen tärkein tukijalka. Toisin kuin vasemmisto, se on tunnistanut näiden kokeman epävarmuuden ja pyrkinyt tarjoamaan siihen poliittisia ratkaisuja. Tämä tuo vihreät entistä selkeämmin etupolitiikan tekijäksi.

Hallituksessa vihreiden politiikka on kuitenkin ollut toistuvasti ristiriitaista. Vihreiden kannattajien arvojen ja hallitusohjelmien välillä on ollut jännitteitä. Tämä tuli näkyväksi puolueen erotessa hallituksesta vuonna 2002 hallituksen päätettyä ydinvoiman lisärakentamisesta. Asetelma toistuu nyt kun vihreät on jälleen hallituksessa, joka puoltaa ydinvoiman lisärakentamista ja on avannut entistä myönteisemmän NATO-keskustelun.

Vihreillä on ongelmia myös etupolitiikassa. Tästä kielii puolueen kyvyttömyys ilmaista selkeätä kantaansa Lex Nokiaan ja uuteen yliopistolakiin. Nämä lakimuutokset ovat ristiriidassa vihreiden keskeisen kannattajajoukon, tietotyöläisten, intressien kanssa.

Lex Nokiaa on syytetty yrityksestä kaventaa työntekijöiden oikeuksia ja rajoittaa vapaata tiedonvälitystä. Asiantuntija Jyrki Kasvin ja oikeusministeri Tuija Braxin huolesta riippumatta Vihreät näyttävät seisovan tämän perustuslaillisesti epäilyttävän lain takana.

On aiheellista pelätä, että vihreät tulevat puoltamaan myös nopeasti toteutettua yliopistolain uudistusta. Tällä lakiuudistuksella pyritään takaamaan se, että yliopisto vastaa entistä tehokkaammin tietoyhteiskunnan ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Uudistuksen kääntöpuoli on mahdollinen oppiaineiden ja yksiköiden – kenties jopa yliopistojen – lakkauttaminen ja keskinäinen kilpailuttaminen.

Vihreiden linjaus jatkaa puolueen strategiaa hallituksessa pysymiseen: lakia kritisoidaan muodollisesti, mutta suurin osa eduskuntaryhmästä äänestää lopulta sen puolesta. Tekemällä kannattajakuntansa etujen kanssa ristiriitaista politiikkaa, vihreät riskeeraavat kannattajiensa tuen. Vihreiden keskeisiltä äänestäjäryhmiltä ei jää huomaamatta heidän etujensa vastainen politiikka näin keskeisissä kysymyksissä.

Kun yliopistolakimuutos tulee eduskunnan käsittelyyn, on vihreiden tehtävä valinta hallituksessa jatkamisen ja kannatuspohjansa välillä. Puheenjohtajaksi pyrkivän Anni Sinnemäen on osoitettava poliittista rohkeutta ja pelattava kädessään oleva vihreä kortti eli pyrittävä kaatamaan lakiuudistukset kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla.

Vihreiden on lunastettava asemansa tietotyöläisten ja opiskelijoiden poliittisena kotina. Puolustamalla äänestäjiään vihreät voivat osoittaa kasvaneensa varteenotettavaksi etupoliittiseksi toimijaksi.