Jukka Peltokoski

Olemme puhuneet prekaarista työvoimasta. Olemme erottaneet näkökulmamme pätkätyökeskustelusta. Olemme kuvailleet prekaarin subjektin kokemia ristiriitoja. Keskustelua prekariaatin organisoitumisesta on sen sijaan ollut vain nimeksi. Prekariaatin organisoituminen olisi kuitenkin merkittävin tapahtuma uusien liikkeiden syklissä sitten 1980-luvun alun vihreän liikkeen synnyn.

Markus Termonen

Michael Hardt ja Antonio Negri määrittelivät kirjoissaan Empire (2000) ja Multitude (2004) vuosituhannen vaihteen globaalin tilanteen Imperiumin ja moninaisuuden (väen) vastakkainasettelun kautta. Imperiumi merkitsi muotoutumassa olevaa uutta globaalia suvereniteettia ja moninaisuus kansallisvaltiot ylittävää väestöä, jolla on potentiaali tuottaa itsenäisesti, hallita itseään demokraattisesti ja kumota Imperiumin valta. Hardt ja Negri kirjoittivat Empiren ennen vuosituhanteen vaihdetta. Tuolloin globaalin kaupan "vapautuminen" ja uusien globaalien instituutioiden muotoutuminen vaikuttivat toteutumassa olevilta kehityskuluilta ja tulevaisuus oli avoin.

Kalle Seppä

Toni Negrin ja Michael Hardtin kirjoittama Empire sopi erinomaisen hyvin erään aikakauden ikoniksi. Kirja oli kollektiivisen keskustelun inspiroima "summa", joka antoi teoreettisen viitekehyksen globaaliliikkeelle, joka taisteli vuodesta 1999 vuoteen 2001. Empire yhdisti mainiolla tavalla italialaisen 1970-luvun autonomian teorian, ranskalaisen jälkistrukturalistisen filosofian, postkolonialistiset tutkimukset ja uusien liikkeiden käytännöt.

Joel Kaitila & Jukka Peltokoski

Viimeistään EU:n Lissabonin kokous maaliskuussa 2000 on pakottanut eurooppalaiset - läpi väestökerrosten - arvioimaan uudelleen tiedon ja koulutuksen merkitystä talouden ja politiikan kannalta. Kokouksen julistuksen mukaan Euroopasta on luotava johtava tietointensiiviseen tuotantoon perustuva talousalue kuluvan vuosikymmenen aikana. Tiedon tuotanto ja työvoiman kouluttaminen määritellään siis virallisesti pääoman kasautumisen ja arvonlisäyksen kannalta strategisesti keskeiseksi toimialaksi. Ylipäänsä muutostarpeen perustelut on kaivettu keskeisten globaalien taloustoimijoiden kuten OECDn koulutuspoliittisista asiakirjoista.

Jukka Peltokoski

Leninismi kummittelee yhteiskunnallisissa liikkeissä. Tuskin mikään muu sana herättää vastaavia pelkotiloja. Ja tokihan sanalla onkin historiallista painolastia. Harva lienee silti lukenut sivuakaan Leniniä. Epäluulot uusiutuvat epämääräisinä huhuina. Mitä siis on tehtävä?

Slavoj Žižek

Kääntänyt: Janne Hernesniemi

Käsillä olevassa artikkelissa Slavoj Žižek arvioi historioitsija Hélène Carrère d'Encaussen elämäkertateosta Lénine (1998). Vaikka kyse onkin kirja-arviosta, laajentaa Žižek tarkastelunsa itse Leninin poliittisen perinnön arviointiin. Lenin edustaa Žižekille lokakuun vallankumouksen strategista hahmoa. Lokakuun vallankumous näyttäytyy vastaavasti "leninistisenä Tapahtumana", jota edeltää Leninin poliittisen väliintulon aika.

Antonio Negri

Kääntänyt: Kalle Seppä

Nyt kun amerikkalaisen unilateralismin vaihe on ohi, onko muotoutumassa uudenlaista konstitutiivista valtaa? Pystyykö se organisoimaan voimia ja tuottamaan normatiivisuutta? Muun muassa näitä kysymyksiä käsittelee Antonio Negri artikkelissaan, jossa hän käy läpi yhdessä Michael Hardtin kanssa kirjoittamansa Commonwealth-kirjan (Empire-teoksesta alkaneen "trilogian" kolmannen osan) keskeisiä lähtökohtia. Negri perustaa teoriansa osin tuttuihin käsitteisiin – kuten biopolitiikka, yhteinen, exodus ja metropoli – mutta myös esittelee uuden vaiheen analyysissään: "suurten kertomusten" paluun ja postmoderniin kohdistuvan kritiikin. Tämä on selvä uutuus verrattuna teokseen Fabrique de porcelaine, jonka kriittinen luenta löytyy toisaalta tästä numerosta.

Joel Kaitila & Lauri Lahikainen

Markus Termonen käsittelee tässä lehdessä päätöstä kommunistisen poliittisen organisaation konteksissa ja suhteessa työväenluokan "itsevalorisaatioon". Mitä poliittisella päätöksellä oikeastaan tarkoitetaan? Päätös näyttäytyy haasteena liikkeelle: uskalletaanko tehdä päätös vai jäädäänkö rämpimään loputtomaan keskustelun suohon. Kontekstina kysymyksenasettelulle ovat Seattlesta alkaneen globaaliliikkeen kokemukset ja vaikutukset Suomen liikekentässä sekä lopulta näiden ”umpikuja”. Termosen esimerkit tulevat kuitenkin Italiasta ja Irlannista. Kommentoimme Termosen artikkelia marxilaisen ekonomiakritiikin näkökulmasta ja väitämme, että vaikka artikkeli esittää ansiokkaasti kritiikkiä globalisaatioliikettä kohtaan osuen moniin liikkeen kipupisteisiin, se ei vastaa niihin haasteisiin, joita globaali kapitalismi esittää tänään. Lopussa perustelemme ekonomiakriittisen tarkastelun mielekkyyttä esimerkkien avulla.