Megafoni muutti kesän alussa uudelle julkaisualustalle. Päätimme loikata pois teknisesti raskaaksi valinnaksi osoittautuneen Joomlan kyydistä ja siirtyä WordPressiin, jonka kehitys kehittyy lupaavan näköisesti.

Tulemme jatkossakin julkaisemaan temaattisia numeroartikkeleita, mutta uuden alustan myötä  kaikki artikkelit blogauksia ja tapahtumailmoituksia myöten julkaistaan yhdellä yhtenäisellä etusivulla. Kaikki arvikkelit ovat jatkossa myös helposti kommentoitavissa.

Uudistustyö on edelleen kesken. Sivuille on tulossa uutta grafiikkaa ja tekstit ovat osin epäjärjestyksessä. Osin joidenkin tekstien asettelut sotkeentuivat siirron yhteydessä. Laitamme paikkoja priimakuntoon ajallisten resurssien puitteissa.

Jos olet tilannut Megafonia RSS:nä, päivitä syötteesi: http://www.megafoni.org/?feed=rss2

Numeromme ovat edelleen luettavissa myös PDF-versioina:

Megafoni 1/09, “Päätös”

Megafoni 2/09, “Tutkimus”

Megafoni 3/09, “Kriisi”

Megafoni 1/10, “Vasemmisto”

Kesän aikana lupaamme lisää pelkoa ja inhoa Megafonin tyyliin.

Pitkä odotus on lopultakin takana. Petoksen uusi cd, “Toivo parasta ja pelkää pahinta” julkaistiin 14.4.2010. Vuonna 2006 julkaistun, Petoksen siihen astisen tuotannon (fiitit mukaan lukien) koonneen “Törkeimmät petokset” tupla-cd:n kannet sisälsivät lupauksen “saagan jatkumisesta” vuonna 2007, mutta silti oli odotettava tähän vuoteen saakka. Jo tuon lupauksen perässä oli sloganina nyt julkaistun levyn nimi! Jos kokoelmaa ei lasketa, niin edellisestä sooloalbumista ehti kulua noin kuusi vuotta. Esimakua saatiin jo ennen levyn julkaisua youtubeen lätkäistyltä humoristiselta “Synkkä sörkka” -videolta.

Redrum-187.comin haastattelussa Petos kertoo, että poiketen aiemmista levyistä tällä kertaa biitit olivat valmiina ensin ja tekstit valmistuivat vasta niiden jälkeen. Levyn pitkä tekoprosessi ei johtunut kunnianhimosta tai loputtomasta hiomisesta vaan pitkälti yksinkertaisesti saamattomuudesta. Rap ei välillä kiinnostanut pätkääkään… Kuten Petos kyseisessä haastattelussa kertoo, levyn tekemisen hitautta ei sitä kuunnellessa huomaa: kyse on samasta vanhasta Petoksesta tylyine ja karuine läppineen – sekä vanhasta tutusta lohduttomasta poljennosta (ilmaisu lainattu tietenkin vanhasta “Pakana”-biisistä).

Tekstien aiheet ovat nekin tietysti tuttuja: pikkurikollisuus, päihteet, Kallio, kyyninen politiikan kommentointi, suomalaisen rap-skenen paskimpien puolien (huomionhakuinen netissä päteminen, kaupallisimmat artistit) arvostelu ja niin edelleen. Mutta kukapa Suomessa saman tekisi paremmin kuin Petos, joten ei ole mitään syytä valittaa. Siitä, että luovuus on välillä ollut vähissä, kertoo se, että paikoitellen Petos kierrättää tekstinpätkiä aiemmasta tuotannostaan. Sekään ei kuitenkaan olennaisesti haittaa. Sen sijaan se, että bonusbiisinä on jo aiemmin julkaistu “Alibi-ainesta” (tuttu kokonaisuutena pätevältä Redrum 187 -kokoelmalta), ei kuitenkaan tunnu tarpeelliselta.

Suuria yllätyksiä ei – onneksi – tarjoa myöskään mukana olevien vierailijoiden lista: Jontti & Shaka, OG Ikonen, Raimo ja niin edelleen. Kotimaisten voimien lisäksi mukana on eräitä Suomen-keikoilta tuttuja ulkomaisia nimiä: Nutt-So & Destro (tutut myös mm. Jontin & Shakan loistavan “Rata-äänitteen” biisistä “Talos on hulluja”) sekä ADR Lavey & Malice, jotka taas tunnetaan saatananpalvontakamastaan – mikä Petoksen synkkyyden ja kauhuelokuvainnostuksen yhteyteen sopiikin. Kaikki nämä suoriutuvat mallikkaasti, mutta valitettavasti mukana on yksi nolostuttavampi esitys, nimittäin Pikkupirun fiitti kappaleessa “Meidän puolella tai meitä vastaan”. Voi kunpa suomenkielistä väkivalta-rappiä à la Esham tai Brotha Lynch Hung voisikin kuunnella ilman tätä tunnetta. Tai no, pakko silti todeta poikkeuksena, että onnistuihan juuri Petos enemmän kuin hyvin vastaavan tyyppisessä yliaggressiivisessa ja äärivihamielisessä fiitissä Julma-Henri & Syrjäytyneiden “Al-Qaida Finlandin” neljännellä raidalla…

“Toivo parasta ja pelkää pahinta” on ennen kaikkea yhtenäinen kokonaisuus sekä musiikillisesti että teksteiltään. Suuria hittejä ei ole (ellei sitten “Synkkä sörkka” ole sellainen), mutta mitä väliä. Paljon mielummin sitä kuuntelee tällaista tylyyn ysärin gangstarappiin perustuvaa inhorealistista kamaa kuin jotain ideologista kansanmusiikkivaikutteista hippimeininkiä, vaikka Petos ei enää ylläkään samanlaiseen tuoreuteen kuin aiemmilla levyillään. Petos ei myöskään sorru siihen, mikä välillä on itä-Helsinkiin viittavan Suomi-rapin heikkous. Petokselle nimittäin “sosiaaliset ongelmat” (kuten toimeentulotuen viivästyminen muutamalla päivällä tai satunnainen masennus) eivät ole itkemisen aiheita. Petos tietää, että hän on itse tiensä valinnut. Hän ei ole mikään synnitön uhri, vaikka ei olekaan yksin luonut ympäristönsä olosuhteita.

Petos ei petä.

Megafoni #4 (1/2010) :: teemana Vasemmisto

Verkkolehti Megafonin neljäs numero on julkaistu. Numeron teemana on vasemmisto. Vasemmisto on uusiutumisen tilassa. Sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla haetaan uusia linjauksia 2000-luvun työväenliikkeelle.

Megafoni kantaa kortensa kekoon esittelemällä kavalkadin yhteiskunnallisia arvioita ja aloitteita ajatellen erityisesti poliittisen vasemmiston ja työväenliikkeeen tulevaisuutta. Erityisenä fokuksena on tässä kuussa 20 vuotta täyttävä Vasemmistoliitto.

Mukana on tällä kertaa myös vierailevia kirjoittajia, joiden joukossa ovat muun muassa Teppo Eskelinen, Laura Tuominen, Elina Turunen, Tero Toivanen, Juho Lindman, Anna Kontula ja Jouko Kajanoja.

Megafonin neljäs numero nyt luettavissa osoitteessa www.megafoni.org

Vasemmisto on uusiutumisen tilassa. Sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla haetaan uusia linjauksia 2000-luvun työväenliikkeelle. Megafoni kantaa kortensa kekoon esittelemällä kavalkadin yhteiskunnallisia arvioita ja aloitteita ajatellen erityisesti poliittisen vasemmiston ja työväenliikkeeen tulevaisuutta. Fokuksena on tässä kuussa 20 vuotta täyttävä Vasemmistoliitto.

Sisällys:

• Pääkirjoitus: Megafoni harmaana eminenssinä
• Jiri Sironen: Joukkoliikkeet, demokratia ja puolueiden kriisi
• Kalle Seppä: Uutta ja vanhaa
• Markus Termonen: Vihreitä kritisoivat ovat oikeassa väärästä syystä
• Mario Tronti: Luokka ja puolue
• Katariina Mäkinen: Riikka Taavetin haastattelu: Sosialistinen feminismi 70-luvulla ja nyt
• Jouko Kajanoja: Kohti kansalaispalkkaa ja perustuloa
• Tero Toivanen: Kamppailu kaupungista
• Anna Kontula & Tomi Kuhanen: Vasemmistoliiton sukupolvet
• Teppo Eskelinen: Taloudesta ja työstä
• Juho Lindman: Vasemmistolainen tietoyhteiskunta: Eteenpäin EVA:n johdattamalla tiellä
• Tere Vadén: Öljy – ensimmäiset vuodet huipun jälkeen
• Laura Tuominen ja Elina Turunen: Degrowth-talous: mitä se on ja millaista tuotantoa se voisi tarkoittaa?
• Jukka Peltokoski: Ekososialismi tai barbaria
• Jukka Peltokoski: Mitä on ekososialismi?
• Lauri Lahikainen: Syyttäminen
• Mikko Jakonen: Sydän on vasemmalla
• Antti Ronkainen: Zizek – Politiikkaa, idiootti

>> Lataa lehti PDF:nä

>> Ingressejä voit selata alta

Aloitamme tälläkin kertaa kommentoimalla kommentteja, joita meihin on kohdistettu. Niistä ylitse muiden on esitys, että Megafoni olisi muuttunut “harmaaksi”. Onko kyse totuudesta vai värisokeudesta?

[Read more →]

Jiri Sironen

“Järjestöstä oli kehittynyt pienoisvaltio, jolla oli oma byrokraattinen organisaatio ja hierarkian huipulla keskitetty päätöksenteko ja jonka toiminnan painopiste oli parlamentissa. Vaikka painopiste siirtyikin lähinnä vaalien alla vaalipiireihin, johto etääntyi perustasosta. Vallankumouksellinen fraseologia säilyi ohjelmissa, mutta puolueen tosiasiallinen toiminta oli pääasiassa toimitsijoiden tekemää palkkatyötä … työväenliikkeestä muodostui poliittisesti opportunistinen ja reformistinen järjestö, joka tukahdutti eriävät ja kriittiset mielipiteet. Johtajat käyttivät puolueorganisaatiota oman valta-asemansa säilyttämiseksi ja lujittamiseksi … Asemien säilyttäminen käy harvainvaltaiseksi muotoutuneelle puoluejohdolle tärkeämmäksi kuin eteenpäin meno, tärkeämmäksi kuin päämäärä, vallankumous.”

[Read more →]

Kalle Seppä

Viimeisten kuukausien aikana “liberaalin” punavihreän vasemmistopuolueen hypoteesi on voimistunut puolueemme poliittisessa debatissa. Vasemmistoliitto on ottanut askeleita ekologiseen suuntaan. Vasemmistoliitto on selkeästi ottanut askeleita sisäisen avoimuuden suuntaan. Vasemmistoliitto on selkeästi ottanut – ainakin keskustelun tasolla – askeleita kohti uutta siirtolaispolitiikkaa. Vasemmistoliitto on selkeästi ottanut askeleita kohti perustuloa. Vasemmistoliitto on selkeästi ottanut askeleita prekariaattikäsitteen hyödyntämiseksi.

[Read more →]

Markus Termonen

Millaisia suuntia on olemassa Vasemmistoliiton tulevaisuudelle, ja mikä on hallitseva suunta tällä hetkellä? Yksi näkökulma näihin kysymyksiin on se, mitä Vasemmistoliitosta kertoo monien vasemmistoliittolaisten vihreisiin kohdistama kritiikki.

[Read more →]

Mario Tronti

Käännös: Kalle Seppä

Mario Trontin “Luokka ja puolue” vuodelta 1964 käsittelee klassista työväenluokkaisen politiikan ongelmaa: luokan ja puolueen suhdetta. Tronti korostaa tarvetta ymmärtää tämä suhde peruuttamattomasti ristiriitaisena konkreettisen politiikan yhteydessä. Ainutkaan työväenpuolue, Tronti haastaa, ei tule koskaan olemaan kykeneväinen edustamaan koko työväenluokan intressiä. Tämä ei kuitenkaan halvaannuta puoluetta, vaan päinvastoin pakottaa sitä eteenpäin. Tronti siis edellyttää puolueelta kykyä liikkua luokkatilanteen ristiriitojen mukana sen poliittisen toiminnan ehtona.

[Read more →]

Katariina Mäkinen

Haastattelussa keskustellaan Riikka Taavetin tutkimasta Marxist-Feministerna -ryhmästä ja sosialistisen feminismin kysymyksistä sekä 1970-luvulla että tämän hetken politiikassa. Riikka Taavetti on poliittisen historian opiskelija ja Vasemmistonuorten pääsihteeri.

[Read more →]