Työttömyysturvalainsäädäntöön tulevat muutokset lisäävät punavihreiden puolueiden mahdollisuuksia perustella hallituksessa mukanaolon hyödyllisyyttä. Yksi tällainen muutos on ensi vuonna voimaan tuleva uudistus, jonka mukaan ulkomailla oleskelu ei vaikuta työttömyysturvaoikeuteen.

Työ- ja elinkeinoministeriö tiedotti äskettäin työttömyysturvan seuraamusjärjestelmää koskevista tulevista muutoksista. Tiedotteen mukaan uudistukset koskevat pääasiassa työssäolovelvoitteita ja niiden vähentämistä.

Tiedotteessa ei täsmällisesti eritellä muutoksia, mutta ilmeisesti siinä viitataan vuoden 2006 alusta voimaan tulleisiin pykäliin, joiden mukaan henkilön, joka on saanut työmarkkinatukea vähintään 500 päivältä tai jonka oikeus työttömyyspäivärahaan on päättynyt enimmäisajan täyttymisen vuoksi ja joka sen jälkeen on saanut työmarkkinatukea vähintään 180 päivältä, oikeus saada työmarkkinatukea työttömyysajalta lakkautetaan, jos hän ilman pätevää syytä kieltäytyy tai eroaa työstä tai työllistymistä edistävästä toimenpiteestä. Kun näin on tapahtunut, henkilö saa uudestaan oikeuden työttömyysaikaiseen työmarkkinatukeen täytettyään 5 kuukauden työssäolovelvoitteen. TEM:n tiedote on tulkittavissa niin, että nämä pykälät poistettaisiin, ja siten työstä tai työllistämistä edistävästä toimenpiteestä eroamista tai kieltäytymistä tutkittaessa sovellettaisiin kaikkien työnhakijoiden (poikkeuksena ilmeisesti edelleen tämänkin jälkeen alle 25-vuotiaat vailla ammatillista koulutusta?) kohdalla samoja pykäliä. Kuten tiedotteessa lukee: “Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi pitkään työttömänä olleille työmarkkinatuen hakijoille ei enää asetettaisi työssäolovelvoitetta.”

Tiedotteessa on kuitenkin myös muuta kiinnostavaa, eli lopussa oleva virke: “Työttömyysturvalaista kumottaisiin myös säännös, jonka mukaan työttömällä ei lähtökohtaisesti ole oikeutta työttömyysetuuteen ulkomaanmatkan ajalta.” Nykytilanteessa työtön työnhakija menettää lähtökohtaisesti työttömyysturvaoikeuden ulkomaanmatkan ajalta Työttömyysturvalain 2 luvun 3 § vuoksi:

“Henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen, jos hän on estynyt olemasta työmarkkinoilla ulkomaanmatkan, asevelvollisuuden, siviilipalveluksen, vapausrangaistuksen taikka sairaalassa tapahtuvan hoidon tai muun tähän verrattavan laitoshoidon taikka muun näihin rinnastettavan syyn johdosta. Henkilön on kuitenkin katsottava olevan työmarkkinoilla sellaisen työ- ja elinkeinotoimistolle etukäteen ilmoittamansa, satunnaisen ja lyhyen ulkomaanmatkan ajan, jona hän on tavoitettavissa ja kykenee kohtuullisessa ja tavanomaisessa ajassa ottamaan vastaan työtä tai koulutusta.”

“Lyhyellä ja satunnaisella ulkomaanmatkalla” tarkoitetaan lakia sovellettaessa enintään kuuden maksupäivän mittaista matkaa vuoden aikana. Matkasta, sen ajankohdasta ja yhteystiedoista on ilmoitettava etukäteen työ- ja elinkeinotoimistolle. (https://asiointi.mol.fi/ilmi/ohjeet_ilmi_fi.htm)

Tuleva muutos, jolla poistettaisiin em. lakipykälän luettelosta ulkomaanmatka, siis käytännössä mahdollistaisi kontrolloimattoman toisessa maassa oleskelun ja samanaikaisen työttömyysetuuden saamisen (olettaen, ettei henkilö tee tai jätä tekemättä jotain muuta, josta seuraa työttömyysturvaoikeuden menetys).

Yksi mahdollinen tapa tulkita muutosta on, että se perustuu käsitykseen, jonka mukaan nykyaikana työn hakeminen on pitkälti sähköistä, esimerkiksi työhakemuksen jättämistä jonkun yrityksen verkkosivujen kautta. Ei siis ole väliä missä työn hakeminen tapahtuu. Esimerkki: oletetaan, että TE-toimisto lähettää ulkomailla oleskelevalle työnhakijalle työtarjouksen (aiemmalta nimeltään työhönosoituksen). Suomalaisessa katuosoitteessaan hän ei ole tavoitettavissa, mutta hän on ollut järkevä ja rekisteröitynyt NetPostin käyttäjäksi ja saa sen ansiosta tiedon työtarjouksesta, vaikka on Thaimaassa. Siksi hän tajuaa hakea kyseistä työpaikkaa kyseessä olevan yrityksen verkkosivujen kautta – ja on näin tehnyt velvollisuutensa työnhakijana.

Mutta mitä tapahtuu tälle esimerkkihenkilöllemme, jos hän saa kutsun työhaastatteluun? Ottaako hän seuraavan lennon kotipaikkakunnalleen ja ehtisikö hän edes haastatteluun ajoissa (jos haastattelu olisi vaikkapa seuraavana päivänä)? Lisäksi, työhaastattelu ei ole ainoa seikka, joka työnhakuun liittyvissä asioissa käytännössä edellyttää henkilökohtaista paikallaoloa. Esimerkiksi TE-toimistossa tapahtuva työllistymissuunnitelman teko on henkilökohtainen palvelu.

Ulkomailla olo siis on konkreettisesti työmarkkinoilla olon este, vaikka se tullaankin – jos hallituksen lakiesitys hyväksytään eduskunnassa – poistamaan lakipykälästä, jossa luetellaan työmarkkinoilla olon esteet.

Se, että ulkomaanmatkaan konkreettisesti liittyvä työmarkkinoilla olon este ei vaikuttaisi työttömyysturvaoikeuteen, on erityisen kiinnostava periaatteellinen yksityiskohta perustulovaatimusten kannalta. Perustulovaatimuksissa nimittäin eräs keskeinen lähtökohta on ollut perustulon ehdottomuus, siis riippumattomuus esimerkiksi siitä, onko henkilö työmarkkinoiden käytettävissä ja hakeeko hän kokoaikatyötä (nykytilanteessa juuri kokoaikatyöhön käytettävissä olo on työttömyysturvaoikeuden eräs edellytys).

Tuleva lakimuutos siis keventää työttömyysetuuden vastikkeellisuutta ja on siksi merkittävä periaatteellinen askel perustulon suuntaan, vaikka kyse onkin vain yhdestä pienestä yksityiskohdasta työttömyysturvajärjestelmässä. Kyse on pienestä yksityiskohdasta sikäli, että ulkomailla olo tuskin lakimuutoksenkaan myötä tulisi olemaan pätevä syy kieltäytyä työstä (esimerkiksi olla menemättä työhaastatteluun). Vastikkeellisuus sinänsä ei siis poistuisi.

Mielenkiintoinen periaatteellinen kysymys on myös se, olisiko loogista, että tämä lakimuutos vaikuttaisi myös muihin työmarkkinoilla olon esteisiin. Jos kerran ulkomailla olo ei vaikuta työttömyysturvaoikeuteen, niin pitäisikö Työttömyysturvalain 2 luvun 3 § luettelosta poistaa myös vankila, laitoshoito, armeija ja siviilipalvelus? Eikö tämä olisi tasa-arvoa – miksi yksi työmarkkinoilla olon este on hyväksyttävämpi kuin toinen?

Työministerinä ei ole enää ole vihreä vaan demari, mutta saattaa olla, että tämän lakimuutoksen valmistelu on aloitettu jo vihreän työministerin kaudella. Jos näin on, niin perustuloa vuolaasti kehuneiden vihreiden olisi nyt syytä korostaa tätä omana saavutuksenaan. Ja vaikka kyseessä ei olisikaan edellisen työministerin toimikaudella alulle pantu lakimuutos, niin joka tapauksessa nykyisen hallituksen huomattavalla punavihreydellä on varmasti ollut oma vaikutuksensa – tuskin Kokoomus, RKP, demarit ja Kristillisdemokraatit olisivat tällaisesta yksin päättäneet. Siksi tämä lakimuutos avaa positiivisen tiedottamisen mahdollisuuksia punavihreistä ja perustuloa kannattavista puolueista myös Vasemmistoliitolle.

Vasemmistoliitto on punavihreistä puolueista se, jonka piirissä on vihreitä selvästi enemmän harjoitettu itseruoskintaa ja arvosteltu hallitukseen menoa. Nyt kun puolue on kuitenkin hallituksessa, mistä se on myös demokraattisesti päättänyt, sen kannattajien tulisi katsoa eteenpäin ja pyrkiä edistämään tulevaa vaali- ja muuta menestystä. Tämä onnistuu paremmin hallitukseen menon tuloksia julkisesti esittelemällä kuin hallitukseen menon haittoja tai omaa kompromissitonta periaatteellisuutta korostamalla.

Edellä mainittu työttömien ulkomaanmatkailua koskeva lakimuutos on yksityiskohtana pieni mutta periaatteellisesti sen merkitys on suuri. Se osoittaa (yhdessä työssäolovelvoitteiden keventämisen kanssa), että hallitus on työttömyysturvan vastikkeellisuuden keventämisen tiellä ja että siten punavihreät ovat hallitukseen menemällä onnistuneet edistämään perustuloa. Tätä heidän pitäisi nyt toitottaa kannattajilleen sekä mahdollisille kannattajilleen.

Mikä on oppositiossa olevan “ei-sosialistisen työväenpuolueen” hyöty työttömille? Nolla euroa. Punavihreistä on hallituksessa sen sijaan hyötyä, vaikkei hallitusratkaisu ongelmaton olekaan. Älkäämme myöskään unohtako työttömyyspäivärahan ja työmarkkinatuen ensi vuonna voimaan tulevaa harvinaisen merkittävää korotusta, joka vähentää köyhyyttä.

Jukka Peltokoski

Alvaro Brechnerin Bad Day to Go Fishing (2009) on koko joukon mainintoja kerännyt espanjalais-urugualainen elokuva ja nuoren tekijänsä ensimmäinen kokopitkä ohjaus. Siinä painimatseilla itsensä työllistävä lihaskimppu Jacob van Oppen (Jouko Ahola) sekä tämän parivaljakko, pikkunilkki mutta toverillinen agentti, taistelevat ratkaisevan ottelunsa. Ja kuinka ollakaan elokuva kertoo prekariaatista – Brechnerin sitä varmasti ajattelematta. Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ole prekariaatin ilosta, vaan surusta.

Jacob van Oppen on entinen maailman vahvin mies, “Mestari”, joka reissaa Etelä-Amerikkaa yhdessä agenttinsa, ”Prinssin”, kanssa. Toverukset esittävät haasteita paikallisille voimamiehille ja kulkevat ottelusta otteluun. Van Oppenin haaveena on kunniakas paluu mestarien liigaan kun taas Prinssille haave on tae mestarin pysymisestä kehissä ja leivän saamisesta pöytään.

Elämä ei ole erityisen urheilullista, mutta Jacobilla on kova brändi kommunismin jaloista pelastuneena titaanina, joka murtaa haastajansa alle puolessa minuutissa. Niin hän myös tekee. Siitä pitävät huolen Prinssin salaa valikoimat sopivasti kehäraakit vastustajat.

Sitten eräänä päivänä parivaljakko karauttaa pinkillä, kiiltävät päivänsä jo aikoja sitten nähneellä avoautolla piskuiseen kylään, joka tunnetaan omasta painimestaristaan. Haasteottelusta sovitaan pian, mutta yhtä pian se myös puretaan alkoholisoituneen haastajan ryypättyä itsensä poliisin huostaan.

Uudeksi haastajaksi ilmaantuu nuori kaunis nainen, joka sanoo tulevan aviomiehensä päihittävän helposti ikääntyneen ja hitaan Mestarin. Panokseksi sovitaan tuhat dollaria, ja sana lähtee kiirimään.

Mestarin luodessa itselleen yleisöä pitämällä voimanäytöksiä Prinssille alkaa valjeta, että tuleva vastus onkin oikea jytky, jota ei kaadeta pelkällä myytillä. ”Turkkilaisena” tunnettu lihaksikas sekatavarakauppias on kylän eläimellinen hahmo, jonka muistetaan leikanneen äkkipikaistuksissaan parturilta korvat.

Kun vielä käy ilmi, että haasteen esittänyt kihlattu haluaa rahat tulevan lapsensa turvaksi, on selvää, että pelissä on voimia, jotka ovat suurempia kuin mestarin menneet voitot.

Pelissä on siis kaksi epäsuhtaa surullista voimaa. Menetetty kunnia vastaan tulevaisuus, jolle tonni käteen on pelastus paskayhteiskunnan loukosta.

Tilannetta ei helpota, ettei pujopartaisella Prinssillä tosiasiassa ole sitä rahaa, jonka hän on pannut peliin. Ainoaksi keinoksi näyttää jäävän pelkurimainen pako ilman rikkauksia.

Se ei kuitenkaan sovi Mestarille, jolle elämä kaikesta huolimatta on kunniallista kamppailua, ei luikurimaista kauppaa. Kun vielä kolmenkymmenen sekunnin voittoputken todellinen luonne paljastuu, on Mestarin mahdotonta luistaa.

Bad Day to Go Fishing kertoo ruumiin titaanisista kyvyistä, joista ei tullutkaan mitään spektaakkelin poltettua ne kerran loppuun. Ja se kertoo tulevaisuuden toivosta, syntymättömästä elämästä, jonka mahdollisuudet on jo ennalta pidätetty.

Ei se, mitä ei ole, vaan se, mitä ei tule. Prekariaatin suru ei ole menetystä tai puutetta sellaisenaan, vaan se tulee siitä rikkaudesta, että niin paljon enemmän olisi mahdollista.

Siksi Brechnerin karnevalistisuus on läpeensä haikeaa, ja sen huipentumana on kamppailu, jossa suvereenius on pakkolunastettava katkerana kykynä vuodattaa verta.

https://secure.wikimedia.org/wikipedia/en/wiki/Bad_Day_to_Go_Fishing

http://www.imdb.com/title/tt1388402/

http://thepiratebay.org/search/bad%20day%20to%20go%20fishing/0/99/0

”Sanktioimaton laki”, Tapani Rytöhonka 2011

Maria Palo

Ruotsidemokraattien (RD) läpimeno Ruotsin valtiopäiville aiheutti paniikin. Vanhat  puolueet uskoivat, että Ruotsidemokraattien mukana oleminen muuttaa politiikan kokonaan. Vaaleista on kulunut vähän yli vuosi, ja mitään merkittäviä muutoksia ei ole tapahtunut.

Ruotsidemokraatit ovat osa Ruotsin poliittista arkipäivää. Politiikan aitiopaikalla istuvan valtiotieteilijän Stig-Björn Lundgrenin mukaan Ruotsidemokraateilla on poliittista vaikutusta.

– Heillä on ollut suurta vaikutusta pakolaispolitiikkaan, mutta ei tavalla, jota he toivoivat ja uskoivat. Reinfeldtin johtama hallitus teki loistavan vedon tehdessään sopimuksen juuri ympäristöpuolueen kanssa: hallitus tekee pakolaispolitiikkaansa ympäristöpuolueen toivomia painutuksia ja ympäristöpuolue tukee hallituksen energiapolitiikkaa. Sopimuksen myötä pakolaisoikeutta hakevien asema on vahvistunut. Nyt paperittomilla siirtolaisilla on oikeus sairaanhoitoon. Tätä ei heillä ollut aikaisemmin. Poliittinen tilanne on pakottanut hallituksen nopeisiin päätöksiin, sanoo Lundgren.

Ruotsin pakolais- ja siirtolaispolitiikkaa on monen vuoden ajan värittänyt kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien kädenvääntö. Sosiaalidemokraattien entinen puheenjohtaja Göran Persson aavisti jo kautensa aikana, että Ruotsidemokraatit tulevat valtiopäiville. Sen sijaan, että Persson olisi avannut keskustelun RD:n kanssa, hän yritti kuulostaa samanlaiselta kuin RD. Hän uhkasi muun muassa, että Ruotsi  tulee EU:n uusien jäsenmaiden myötä hukkumaan ”sosiaaliturismiin”.

Ruotsidemokraattien tulo valtiopäiville on selvästi vahvistanut pakolaisten asemaa. Jatkuuko sama politiikka?

– Vielä on liian aikaista sanoa, mihin hallituksen ja ympäristöpuolueen tekemä sopimus pitkällä tähtäimellä johtaa. Se on kuitenkin täysin varmaa, että hallitus ei aio kumartua Ruotsidemokraattien edessä: hallitus on valinnut taistelulinjan. Taistelulinjan valintaa vahvistavat myös ympäristöpuolueen kanssa tehty sopimus sekä pahaa meteliä oppositiossa pitävät vasemmistopuolue ja sosiaalidemokraatit. Tämä kokonaisuus takaa sen, että nyt pakolaispoliittisia kysymyksiä ei lakaista maton alle vaan ne ovat esillä. Niissä maissa, joissa  muukalaisvihamielisiä puolueita on silitetty myötäkarvaan, on näiden puolueiden kannatus noussut. Jos kukaan ei sano vastaan, niin muukalaisvihamielisyys kasvaa, toteaa Lundgren.

Ruotsin hallituksella ei ole tähän varaa. Reinfeldtin valitsema linja on saanut RD:n melkein poikkeuksetta äänestämään hallituksen linjan mukaisesti. Samalla RD:n puheenjohtaja Jimmy Åkesson tekee kaikkensa saadakseen pestyä muukalaisvihamielisen leiman. Entinen sinikeltainen lipputunnus on muuttunut sinivuokoksi. Valtiopäiväedustajien vaatetus on vaihtunut farkuista ja t-paidasta tummaan pukuun ja kravattiin.

– Tämä on kosmetiikkaa, sillä politiikan ydinsisältö on aivan sama: pakolaisvihamielinen, lopettaa Lundgren.

Ruotsidemokraattien keulahahmon ja puheenjohtajan Jimmy Åkessonin toive täyttyi, kun hän sai puolueensa valtiopäiville. Farkut ovat vaihtuneet pukuun, mutta politiikan sisältö on sama: pakolaisvihamielinen.

Jukka Peltokoski

Jean-Pierre Jeunet tunnetaan varmasti parhaiten hipsterielokuvastaan Amélie. Varsinaisen läpimurtonsa hän teki kuitenkin jo kaksikymmentä vuotta sitten elokuvallaan Delicatessen. Siinä syötävän suloisen tytsyn sijaan syödään ihmisiä nälkään. Nyt Jeunet teki elokuvan prekariaatista – ehkä tietämättään.

Jeunet’n uusin, Micmacs, on jo pari vuotta vanha, mutta se tuntuu jääneen vähälle huomiolle. Silti elokuvaa voi hyvin pitää koko tuotannon parhaana. Sen tarina alkaa, kun elokuvavuokraamon työntekijää Bazilia, isättömäksi jäänyttä poikaa, ammutaan vahingossa muttei kuolettavasti.

Työpaikka menee, mutta luoti johdattaa aseteollisuuden sylttytehtaalle. Bazil haluaa kostaa.

[Read more →]

"Harmaa talous", Tapani Rytöhonka 2011

(Klikkaa kuvaa)

Jukka Peltokoski

Euroopan yllä leijuu kommunismin aave. Marx kääntyy haudassa jaloilleen. Virenin ja Vähämäen Perinnöttömien perinne (Tutkijaliitto 2011) on tervetullut puheenvuoro kaikuihin, jotka pelottavat niin oikeistoa kuin vasemmistoakin. Keskustelu kommunismista on täällä tänään, eikä kukaan koe syyllisyyttä historiasta.

Virenin ja Vähämäen Perinnöttömien perinne on työkalu. Se on argumentatiivinen avaus, jolla on oma koherenssinsa mutta josta ei puutu heittoja ja langanpätkiä. Perinnöttömien perinne on sekä Marx-tulkinta että tilanneanalyysi nykykapitalismista. Se on myös suoraa dialogia puoluevasemmiston ja autonomian rajamailla viime vuosina käytyyn keskusteluun.

[Read more →]

Sisällys

• Pääkirjoitus: Megafoni ihmistä kasvattamassa
• Jukka Peltokoski & Antti Ronkainen: Eurooppa-ohjelma
• Joonas Laine: Luokkaliike, kansallisuuskysymys ja valtio
• Michael Hardt: Meistä on tullut sokeita yhteiselle
• Alistair Davidson: Sinä, Marx ja Wikileaks
• Ville Lähde: Ympäristöajattelun kriisi ja niukkuuden ongelma
• Paavo Järvensivu & Timo Järvensivu: Degrowth-liike Suomessa
• Turun valtaajat: Kulttuurin irtolaiset
• Teemu Mäen haastattelu: Sosialismi, taide ja politiikka
• Ylioppilasteatterin juntta: Kolmivuotissuunnitelman riekaleita
• Markus Termonen: Tukholmalainen jalkapallo liikkeessä
• Jiri Sironen: Työväentutkimus-vuosikirja 2010: Aktivismi
• Antti Ronkainen: Muotokuvassa Nikita Hrustsov

Edellisissä numeroissa olemme keskittyneet puoluepoliittiseen valtaan ja talouteen. Tämä ei tarkoita, että pitäisimme spontaanimpia ja konstitutiivisempia toiminnan kenttiä, eli liikkeitä, epäolennaisina. Teemajulkaisuillamme olemme puuttuneet erityisiin ajankohtaisiin tarpeisiin. Käsitellessämme puolueita tai liikkeitä tarkoituksemme ei ole osoittaa kumpaakaan vaihtoehtoa ainoaksi oikeaksi, vaan käsitellä niitä toiminnan eri tasoina. Puolueet ja liikkeet parhaimmillaan tukevat toisiaan; kyse ei ole valinnasta kahden absoluuttisen position välillä, vaan olennainen kysymys on näiden kahden suhteen määrittely.

[Read more →]